Työleiri

Elämä on tuntunut viime aikoina jotenkin kuormittavammalta kuin yleensä. Syynä lienee se, että yritän pitää käsissäni liian monta projektia samanaikaisesti (vaikka projektit ovat jokainen hyvin osa-aikaisia, pitäisi muistaa, että aloittamiseen ja syventymiseenkin menee oma aikansa). Kroppani on oireillut työnteosta (ks. edellinen postaus), yöunet ovat loppuneet aamulla liian lyhyen, ja yleisesti ottaen stressitaso on ollut hieman tavallista korkeampi. Ajatuksissa siintää jo toukokuun loppu, jolloin pari projektia loppuu, ja pääsen keskittymään vain kahteen työhön. Tällä hetkellä keskittyminen on koetuksella.

Venytys-runfie.

Koska ajatukset tuntuvat leviävän lattialle kuin purkillinen värikyniä, päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ja pyhittää pari päivää henkiselle hyvinvoinnille yhtäaikaisesti asioiden suorittamisen kanssa.

Siispä raahasin kimpsuni ja (juoksu)kampsuni vanhempien luokse. Täällä voin tehdä töitä, opetella autolla ajamista (tänään eka kerta yksin liikenteessä, WOO!), lenkkeillä ja saunoa, ilman että koko ajan on kiusaus tehdä "vähän jotakin". Tällä työleirillä keskitytään vain yhteen asiaan kerrallaan - oli se sitten työnteko, syöminen, lenkkeily tai ajo-opettelu.

Äsken vetäisin Pirkkolan kierroksen pari kertaa ympäri. En tiedä missä ihmeen horrostilassa olin, sillä päässäni ei oikeastaan liikkunut mitään. Keskityin uuteen kasaamani soittolistaan (vähemmän aggressiivista musiikkia kuin yleensä lenkeilläni) ja vetelin eteenpäin. Sykkeet eivät kohonneet missään vaiheessa kovin korkeiksi, eikä nopeus vaihdellut juurikaan. Tämä oli sellaista tasaista pösöttelyä.

Eli väsynyt meno, mutta tällainen hölköttely rauhallisemman musan kanssa oli ehkä juuri sitä mitä nyt tarvitsinkin. Jonkinlaista pään nollausta fyysisen liikkeen tahdissa. Kaiken kruunasi se, että täältähän löytyy sellainen taikakalu kuin piikkimatto. Siihen vaan makaamaan venyttelyn jälkeen. Piikkimatolla seisominen tuntui aluksi kreisiltä, mutta sitten se alkoihin tehdä hyvää jalkapohjille.

Triple runfie. Toi juomapullovyö on kyllä paras keksintö ikinä.

Että joo. Jaksaa jaksaa, niin lenkillä kuin arjessa. Huomenna sama setti, mutta saunavuoron kanssa. Kai täältä henkisestä haudasta vielä noustaan.

Päivän matka: 8,03 km, 53 min

Päivän vinkki: Piikkimattoile lenkin jälkeen!