Huijauslenkit: Sauvakävelyllä korvessa

Saako tällaisesta edes kirjoittaa juoksublogiin?

No, oli miten oli, kävin sauvakävelyllä! Hahhahhaa. Matkalta bongattua:

Kurkia
Hirvikärpäsiä
Sikalan haju
Puolukoita
Sieniä
Soraa
Pari autoa

Olipas siis suoraan sanottuna helvetin jännittävää. Joku voi varmaan nyt lähettää mulle tuotepaketteja ja kutsuja kaikkiin VIP-tilaisuuksiin.

Päivän matka: 6,5 km, 1h 10 min
Päivän vinkki: Sauvojen kanssa on helppo venytellä.

Minilenkit: Juoksee kuolleiden kanssa

Olin taas eilen marinoitunut graduni kimpussa koko päivän aamupäivästä iltaan niin, että selkäkin alkoi jo krampata liiasta istumisesta. Oli siis aika käydä virvoittavalla happihyppelyllä!

Tämänkertainen lenkki ei luvannut kovin hyvää, kun huomasin iPodissani olevan akkua jäljellä enää vain nimeksi. Ja minähän en ilman musiikkia juokse. Epävakaa ja ailahtelevainen podini onneksi kesti kuin kestikin, ja hölkkäilin kohti Kalajoen kirkkoa.

Liekö syynä huonosti nukuttu yö, pään jumittanut gradun vääntö vai mikä – päässäni ei tuntunut liikkuvan yhtään mitään. Juoksin vaan eteenpäin, podista kaikui Life’s a bitch and then you die. Speaking of which, yhtäkkiä huomasin saapuneeni hautausmaalle. Tiesin, että omiakin sukulaisiani oli haudattu sinne vaikka millä mitoin, ja päätin, että nytpä niitä mennään sitten etsimään.

Hän toivotti tervetulleeksi hautausmaalle.

Kuulokkeet korvillani lähdin etsimään sukulaisiani, mutta yhtäkkiä edessäni seisoikin haudankaivaja (tai joku hautausmaan hoitaja, ei ylläolevassa kuvassa), joka tapitti minua niin pahaenteisesti, että ymmärsin poistua kävelyvauhtia takavasemmalle. En ollut ajatuskoomassani tajunnut, että niinkin elävällä toiminnalla kuin lenkkeilyllä ei tietenkään saa mennä häiritsemään kuolleiden rauhaa. Levätköön he siis rauhassa ja juoskoon meikäläinen vielä monen monta vuotta ennen kuin päädyn tuhkaksi.

Hautausmaakokemus vetikin sitten niin haudanvakavaksi, että luikin saman tien takaisin kämpille ja feilasin tavoitteeni aiempaa pidemmästä lenkistä. Suhteeni juoksemiseen on kuin onkin vielä puolimaratonin lähestyessäkin kaikkea muuta kuin haudanvakava.

Päivän matka: 4,7 km, 32 min

Päivän vinkki: Älä lenkkeile hautausmaalla.

Eksoottiset lenkit, osa 1: Paskanhajua ja suihku esi-isien tapaan

Hiphei, on aika ensimmäisen Räihiksen tossu -postauksen!

Idea juoksuaiheisesta blogista syntyi, kun löysin itseni jälleen keskeltä juoksulenkin, jossa ei oikeastaan ollut mitään järkeä, ja josta suunnittelin taas kirjoittavani kilometrin pituisen HeiaHeia-merkinnän. (Älkää huoliko, en kuulu niihin ihmisiin, jotka julkaisevat Facebookissa HeiaHeia-suorituksensa.)

Tänään yritin lähteä juoksemaan esi-isieni maisemissa Kaljajoella siinä kello seitsemän aikaan. Olin kirjoittanut graduani yli kahdeksan tuntia yhteen soittoon, eli läppärin ja tuolin väliin jumittunut takamukseni kaipasikin jo kunnon liikunta-annosta, vietinhän eilisenkin niinkin virkistävästi kuin istumalla junan penkissä yli kuusi tuntia ja mussuttamalla lohisalaatin lisäksi pussillisen Sirkus-aakkosia.

Kirmasin siis kohti minulle vielä melko tuntemattoman Kalajoen laitumia vasta pestyissä lenkkeilykamoissani. Olin pääsyt jo noin sadan metrin huomattavan matkan päähän sukuylpeyteni, maailman parhaan ja ainoan Räihäläntien™ kohdalle napsimaan otoksia tuosta ihka omasta tiekyltistäni, kun jostain ilmestyi tielleni rankkasade. Kehtasikin.

Ei auttanut muu kuin lampsia takaisin kämpille ja lainata isotädiltäni tyylikäs yli polven ulottuva kertakäyttösadetakki, ja lähteä uuteen kiitoon.

Räihisten eli Räihäläisten oma tie.

Jaksaa jaksaa, joo. Vähän taitaa vielä painaa viikonlopun ryyppyhurvittelut päällä, kun askel tuntuu ehkä tavanomaista raskaammalta. No mitäs helvettiä, taas hirveä rankkasade. Etenee, etenee, nyt ei pysähdytä.

Sitten se iskee. Pohjanmaan oma lamautusase, paskan haju. Nami! Siinä sitä sitten hölkkäilen eteenpäin euron sadeviitta ylläni, haistellen esi-isieni maiden, mantujen ja navettojen aromeja. Oi että! Kyllä teki gutaa. Jossain vaiheessa päätin kääntyä takaisin päin, ja loppulenkki menikin letkeästi kuunnellessa räppiä ja haistellessa sikojen paskaa. Kääntyessäni takaisin kohti Räihäläntietä, lähetti Ukkosenjumala Thor tai mikä lie sukulaisenperkele minulle vielä yhden rankkasateen juoksusuoritukseni kunniaksi.

Kyllä se on kova se Räyhälän eukko!

Päivän matka: 5,8 km, 40 min.
Päivän vinkki: Paskan haju motivoi juoksemaan nopeammin.