Eksoottiset lenkit, osa 1: Paskanhajua ja suihku esi-isien tapaan

Hiphei, on aika ensimmäisen Räihiksen tossu -postauksen!

Idea juoksuaiheisesta blogista syntyi, kun löysin itseni jälleen keskeltä juoksulenkin, jossa ei oikeastaan ollut mitään järkeä, ja josta suunnittelin taas kirjoittavani kilometrin pituisen HeiaHeia-merkinnän. (Älkää huoliko, en kuulu niihin ihmisiin, jotka julkaisevat Facebookissa HeiaHeia-suorituksensa.)

Tänään yritin lähteä juoksemaan esi-isieni maisemissa Kaljajoella siinä kello seitsemän aikaan. Olin kirjoittanut graduani yli kahdeksan tuntia yhteen soittoon, eli läppärin ja tuolin väliin jumittunut takamukseni kaipasikin jo kunnon liikunta-annosta, vietinhän eilisenkin niinkin virkistävästi kuin istumalla junan penkissä yli kuusi tuntia ja mussuttamalla lohisalaatin lisäksi pussillisen Sirkus-aakkosia.

Kirmasin siis kohti minulle vielä melko tuntemattoman Kalajoen laitumia vasta pestyissä lenkkeilykamoissani. Olin pääsyt jo noin sadan metrin huomattavan matkan päähän sukuylpeyteni, maailman parhaan ja ainoan Räihäläntien™ kohdalle napsimaan otoksia tuosta ihka omasta tiekyltistäni, kun jostain ilmestyi tielleni rankkasade. Kehtasikin.

Ei auttanut muu kuin lampsia takaisin kämpille ja lainata isotädiltäni tyylikäs yli polven ulottuva kertakäyttösadetakki, ja lähteä uuteen kiitoon.

Räihisten eli Räihäläisten oma tie.

Jaksaa jaksaa, joo. Vähän taitaa vielä painaa viikonlopun ryyppyhurvittelut päällä, kun askel tuntuu ehkä tavanomaista raskaammalta. No mitäs helvettiä, taas hirveä rankkasade. Etenee, etenee, nyt ei pysähdytä.

Sitten se iskee. Pohjanmaan oma lamautusase, paskan haju. Nami! Siinä sitä sitten hölkkäilen eteenpäin euron sadeviitta ylläni, haistellen esi-isieni maiden, mantujen ja navettojen aromeja. Oi että! Kyllä teki gutaa. Jossain vaiheessa päätin kääntyä takaisin päin, ja loppulenkki menikin letkeästi kuunnellessa räppiä ja haistellessa sikojen paskaa. Kääntyessäni takaisin kohti Räihäläntietä, lähetti Ukkosenjumala Thor tai mikä lie sukulaisenperkele minulle vielä yhden rankkasateen juoksusuoritukseni kunniaksi.

Kyllä se on kova se Räyhälän eukko!

Päivän matka: 5,8 km, 40 min.
Päivän vinkki: Paskan haju motivoi juoksemaan nopeammin.