Tajusin juuri äsken ensi viikon aikataulua tehdessäni, että tämä on nyt elämääni. Kaiken kellottamista, aikatauluttamista, kalenteri käteen kiinni kasvaneena elämistä. Eikä loppua näy. Sen kanssa täytyy vaan opetella elämään. Ja kyllä, lenkitkin voi aikatauluttaa.
En osaa oikeastaan pukea edes lenkkeilyäni ja tämänhetkistä elämäntilannettani sanoiksi. Kaikki on sekavaa, mutta varmasti palkitsevaa. Ja ennen kaikkea, olen oman itseni herra. Tai pikemminkin rouva, joka vetää tästä lähtien uusilla siisteillä lahja-adduillaan. (Heh, en saanut näitä Adidakselta blogiyhteistyön kautta, vaikka saletisti luulitte niin, onhan tämä blogi kuuminta hottia kaikkien juoksuharrastelijoiden keskuudessa.)
Tällä hetkellä juokseminen on vaan niin tärkeää monessa mielessä. Olen iloinen, että jalkani kantavat. Olen niin iloinen, että ilmoittauduin juuri tutulle ja turvalliselle Vantaan puolimaratonille. Aika alkaa koostaa tähtitieteellisen hienoa soittolistaa, sillä tavoitteena on voittaa edellinen aika.
Viikon matka: 12,4 km
Viikon vinkki: Pikku hiljaa, pikku hiljaa taas. Varaa kalenterista aikaa.
(Edellisviikon matka: 15,6 km
Edellisviikon vinkki: Muista venyttää myös varpaat kunnolla!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti